Kävinpä viikonloppuna meidän verkkokellarissa, mitä lie kaivamassa, kun silmiini osui pieni nukke kaukaa menneisyydestä.. Hymy nousi huulilleni, kun Tinni, tämä lapsuuteni rakas suklaalta tuoksuva ystävä löytyi laatikon pohjalta. Huomasin, että tämä kolmekymmentä vuotta vanha nukke oli lähes sokeutunut (=väri haalistunut silmistä) ja suklaan tuoksu oli muuttunut kellarin tunkkaiseksi löyhkäksi. Tinnillä oli edelleen jalassa äitini ompelemat hauskat keltaiset verkkarit, jossa on mustia palloja, sekä villatakki, mistä lie tullut. Alkoi aikamatkani 80 -luvun alkuun, josta tuskin muistan mitään. Mutta muistan, että äitini ompeli minulle ja serkulleni täsmälleen samanlaiset verkkarit kun nukellenikin. Kyllä siinä on ollut näky, kun kaksi tyttöä ovat kirmanneet ampiaisenvärisissä verkkapuvuissa samanlaisiin vaatteisiin puetun nuken kanssa... 

Edesmennyt isäni oli sotalentäjä, ja sittemmin lennonjohtovalvojana suomen ilmailuhallinnossa 80 -luvun alkuun saakka, kunnes jäi eläkkeelle. Taisi olla isän viimeisiä työmatkoja, jolta hän toi pienelle prinsessalleen tuliaisen, jota kaikki naapurin lapset kadehtivat: pienen tummaihoisen nuken, Tinnin ihanissa samettirattaissa, jossa oli kaunis samaan sarjaan kuuluva päivänvarjo. Voitte arvata, että ei ollut monikaan nähnyt sen väristä nukkea - joka vielä tuoksui suklaalta!! Ai että minä tyttö ylpeänä työnsin Tinniä paikasta toiseen sen ihanilla rattailla!! Rattaat ovat jo joutuneet johonkin, mutta jätin Tinnin tytön huoneeseen, jospa vanha "rouva" pääsisi taas toteuttamaan tarkoitustaan, mukaan leikkeihin ja pois kellarin laatikoista.

Aamulla lainasin Tinniä malliksi pääkallopipolle, josta tietysti lähti tämä blogin aihekin. Pitääpä kuvata Tinni erikseen sen keltaisissa verkkareissa! 

Eilen illalla tuunailin myös muutamia koruja..

Tätä ihanaa liilaa isoa foliolasihelmeä olen pyöritellyt viikkotolkulla ja yrittänyt hahmotella sille sopivaa ketjua. Lopulta kokeilin yhdistää tuon ison foliohelmen ulkomailta tuodun, mielestäni tosi kauniin korunosan kanssa, johon yhdistin sitten samansävyisiä liloja ja kirkkaita lasihelmiä. Aika kelpo tuotos minun mielestäni! 

Punaiset korvikset tein kaverini pyynnöstä, aika hauskat tuli. Kaikki korun osat on hopean värisiä, vaikka tässä salama näyttäisi vähän vääristävän niitä kullanväriseksi.

Nämä simppelit pallokorvikset on todellisuudessa enemmän vielä sinertävään taittavat lilat kun mitä kuva näyttää. Mutta taas kerran omaan silmään varsin näppärän näköiset simppelit korvikset!

Tämä valkoinen koru syntyi Suomalaisen Kirjakaupan kirja-alesta hankkimastani Annika Larssonin kirjasta "Ihanat korut - näin teet ne itse". Ihania ideoita kirja täynnä, ja uusia ohjeita joita jo palan halusta koettaa!! :)