Ystävälläni on surua perheessä, ja en oikein tiedä mitä hänelle osaisin sanoa. Minulla on sellainen tunne, että juuri nyt hän ei vain jaksa puhua kenenkään kanssa, eikä halua nähdä ketään. Halusin kuitenkin lähettää hänelle viestin, että hän on ajatuksissani, ja pikapikaa väsäsin hänelle tällaisen kortin:

Korttiin sisälle löysin runon Positiivareiden värssypankista: 

Tiedän,

ettei surua paloiksi saa,

osani silti tahtoisin kantaa.

Hiljaa tukea, lohduttaa,

aikaan,

jolloin lohduttomuus katoaa 

ja ikävä

ja muistot sijan saa.